Katsoin eilen romanttisen komedian, pitkästä aikaa. Mukavaa hömppää sunnuntai-iltaan, ei tarvitse ajatella mitään sekä takuuvarma onnellinen loppu. Itkujen jälkeen mies saapuukin tunnustamaan rakkautensa ja pienen hetken jälkeen nainen tajuaa tämän ja juoksee kiinni. Voih, siitähän me tytöt nuorena haikailemme, että prinssi tulee valkoisella ratsulla, tunnustaa ikuisen rakkauden. Ja prinsessa antautuu hekumalliseen suudelmaan, he elävät onnellisena elämänsä loppuun asti.

Tapahtuuko tällaista elävässä elämässä? Entä jos prinssin tullessa nainen ei antaudukaan siihen suudelmaan? Onko tällaiseen mahdollisuus vain kerran elämässä?

Nimittäin nauratti kovasti leffan jälkeen, sillä olen kokenut tilanteen kerran: mies, jota rakastin, jonka kanssa olisin vuosia sitten ollut valmis lähtemään vaikka maailman ääriin, saapui miltei ikkunani alle mouruamaan (okei uhkaili tulevansa, jos en suostu tulemaan itse ulos), ja tunnusti rakkautensa. Miten hän oli yrittäessään tapailla toista naista huomannut, että minä olenkin hänelle se oikea.

Eikö olekin tähän asti kuin suoraan romanttisesta hömppäelokuvasta? Eikö tässä jo melkein kuulisi hääkellojen soivan? No juu ei, kun on kyse minusta. En pystynyt suutelemaan intohimoisesti ja viemään häntä kotiini ikuisiksi ajoiksi. Suutelimme kyllä, jäähyväiset, kadulla, ja toivotimme toisillemme onnelliset elämät.