Viikon jaksoinkin olla ihan yltiöpositiivinen ja reeni-intoinen. Eilen illalla jotenkin mieliala laski ja nyt masentaa. En jaksa tehdä yhtään mitään. Kämppä on pelkkää kaaosta, ja asiat painaa mieltä. Reissut, miesasiat, työ, bileet.

Sain eilen kahvittelukutsun yhdeltä tutulta mieheltä. Lupasin lähteä, mutta toteutuminen näyttää venyvän. En jaksa edes vastailla hälle.

Yöllä en meinannu saada unta. Jälleen haikailin ex-miehen perään :( Yön pimeänä tuntina päätin laittaa hälle viestiä tyyliin "mitä kuuluu, oliskohan mitään järkeä tavata pitkästä aikaa". Toisaalta mitä sitä vanhoja lähteä kaivelemaan, mutta kun hää edelleen kummittelee mielessä. Sittenpähän saisin vastauksen. Ja pah, kun häntä ei saman keskustelupöydän ääreen ole koskaan saanu. Tässä sinänsä hassu juttu: eka kerta kun tuntuu, etten oikeasti halua olla tekemisissä ihmisen kanssa josta olen välittänyt paljon, siis ystävänä en pysty olemaan ja muuta ei kaiketi pysty olemaan.

Anyway, josko nyt ottaisi itseään niskasta kiinni ja marssisi ensin kylppäriin laittamaan pesukoneen päälle, sitten reenivaatteet päälle ja salille. Tänään piti ohjelmassa olla ennenkaikkea venyttelyjumppa, mutta se nyt autonpuutteessa jää.