Kuuban matkaraportti helmikuusta 2006
Matka alkoi eräänä perjantaina aamutuimaan helmikuussa 2006 bussilla kohti Helsinki-Vantaata. Tunnin torkkuminen bussissahan vastaa 2 sängyssä nukuttua tuntia, joten reiluilla yöunilla oltiin valmistauduttu pitkiin lentoihin (3+10h) kohti Havannaa.
Illalla jotain kuuden seitsemän paikkeilla oltiin vihdoin perillä lämpimässä Havannassa. Samaan kyytiin oli tulossa vielä pariskunta, jota ei tuntunut kuuluvan... Vihdoin lähdimme kohti keskustaa ja Hotelli Sevillaa - tosin kiertoreittiä, sillä Vallankumousaukiolla oli alkamassa tilaisuus Chávezin kunniaksi, itse Fidelin johdolla. Harmi, ettemme ehtineet näkemään kaksi legendaarista maanjohtajaa kerralla!!
Lauantaina silmät aukesivat jo aamutuimaan, aamupalalle (juustoa, juusto-kinkku-munakasta, pahaa automaattikahvia ja suklaacroisantteja) ja vähän tutkailemaan ympäristöä, lähinnä Pradoa pitkin. Noin 5 miestä pyrki jo juttusille, mutta eivät häiritsevästi - vielä. Myöhemmin saatiinkin nimitys ko henkilöille: häslääjät. Lonkkarissa oli hyvät ohjeet häslääjien varalle, mm. maata kysyttäessä kannattaa kertoa olevansa Islannista tai CIA:sta. Tosin sitä lonkkari ei kertonut, että miksi Islanti... Paras tapa kuitenkin päästä ahdistelevista häslääjistä eroon on kulkea yhden mukana.
Yhytimme muut porukasta ja joimme ensimmäiset mojitot, olihan kello Suomessa jo puolenpäivän. Jatkoimme matkaa vanhaan kaupunkiin, jossa pääsimme joka kadun kulmassa häslääjien ja jonkintason kerjääjien häiritsemiksi. Guantanamera tuli lauluna tutuksi, silla olisi voinut kerata Marialle wc-centit.
Illalla hotlan buffaa kokeilemaan, 15CUC ilman juomia ja taso oli aika huono: majopohjasia pastasalaatteja, lihapullia, riisia ja sentaan mustia papuja loytyi! Kuuba.org:n sivuilta loytyy muuten papukastikkeen ohje, se taytyy tehda muisteloiltaan pizza casa granden lisaksi. Muutoinkaan nimittain matka ei mikaan kurmee-reissu ollut, parista paikasta sai syotavaksi kelpaavaa pitsaa, muutamasta grillattua peruskalaa ja hyvaa papusoosia. Sevillan ravintolassa hyvaa oli nuori tarjoilijapoika, joka kiirehti tekemaan tuttavuutta hotellikerrokseen ravintolastalahdon jalkeen.
Mutta meilla oli suunnitelmissa Casa de la Musica, jossa mainoksen mukaan esiintyi Alvarez, mutta tieda sitten, mika bandi se loppujen lopuksi oli. Hyva kuitenkin. Tosin seurue kyllastyi jo alkuvaiheen lammittelysta, joka koostui salsashow:sta, huonosta juontajasta seka karaokesta. Taisi seurueemme olla myos vasynyt jannityksesta, jonka aiheutti eraan tyttosemme jouduttua matkalla ryoston uhriksi; mopopojat sieppasivat kasveskan ohiajaessaan. Haipyi vahan rahaa, kannykka ja huulipuna. Naiselliseen tapaan eniten harmitti se lempparihuulipuna, jota ei ole korvattavissa.
Sunnuntaina lahdettiin amerikanraudoilla ja Ford-kopioilla kiertamaan kaupunkia. Lahdettiin Malaconia pitkin ja avoautoissa valtyttiin sentaan tyrskyilta, juuri valista osuttiin ajelemaan. Kaytiin hienostokaupunginosassa, Plaz de la revolucion tuli nahtya, samoin Rumbajumalanpalvelus. Lounastettiin lopuksi 15 CUClla vanhassa kaupungissa 3 ruokalajia juomineen, paljon parempi kuin hotellin buffet. Josta muuten yksi matkalaisemme taisi saada ruokamyrkytyksen tai jotain, paivan joutui virumaan huoneessa nukkuen ja joka tuutista tyhjentaen. Lisaksi paivan saaliina oli yksi auringonpistos...
Illalla tavattiin oppaamme ja yksi suomalainen matkailija Vedadossa pitseriassa, mista suunnattiin edunvalvontatoimiston kulmille venalaisille rakennusinsinooreille rakennetun kerrostalon ylimman kerroksen baariin (lisaan nimen heti kun muistan) mojitoksille. Myos daquiri oli aika namia!
Maanantaina oli hyva menna oppaamme edellisen paivan mielenkiintoisen historiakatsauksen jalkeen Revolucion -museoon. Tosin juuri mielenkiintoinen 56-59 osio oli remontissa, joten paras anti taisi kuitenkin olla matkamuistokiskasta ostettu che-poytakalenteri tyopoydalle. Matka jatkui Partagas-sikarimuseoon, missa viihdyin runsaat 5minsaa - tuli sitten todistettua, etta olen aika herkka sikarille, nimittain allergiareaktio alkoi vaivata! Mutta ei ole mitaa tautia, jota ei voisi rommilla yrittaa taltuttaa! Jollei onnistu taltutus, niin ainakin sairastaminen on hauskempaa.
Illemmalla lahdettiin Morrolle USAn edunvalvontatoimiston kautta, siella nimittain itse Fidel oli taas johtamassa mielenosoitusta kauppasaartoa vastaan! Me siis olimme siella!! Soimme casa particular -tyyppisessa, tosin kenttavahvuudella -2, kun yksi oli jo toipunut, kaksi muuta alkoi sairastaa. Hotellille paastyamme paatettiin viela lahtea tarkistamaan hotelli Inglaterren kattoterren mojitokset, pari kertaa oltiin jo ehditty kayda terrella baarin ollessa kiinni.
Tiistaina kyyti haki meidat kohti Trinidadia, jossa kuullemma on helppo keski-ikaistya all inclusivessa. Nyt sairaslistalle oli kiivennyt yksi mies lisaa, joten mukava bussikyyti tiedossa. Perilla snack-baarin pitsaletut naamariin mojiton kera ja sitten etsimaan mahdollisuuksia sukeltamaan ja snorklaamaan - paadyttiin snorklailemaan rannasta kasin, nahtiin 6 kalaa ja meritahti. Illalla buffaan syomaan ja katsomaan entertainment-showta, talla kertaa kyseessa oli livebandi soittaen salsaa. Hotellin pojat tulivat hakemaan salsalle ja jotenkuten pysyinkin perassa! Hienoo!!
Keskiviikkona herattiin ajoissa mennaksemme yhden matkatoverin kanssa naapurihotellin kulmilta sukeltamaan. Mahduttiin mukaan, mutta kauheella hasalla paadyttiin 30sek briiffin jalkeen kaymaan 35 metrissa, vaikka max piti olla n 20 metria... Lahtobarit oli 170 luokkaa ja kun hasalaskeutumisen jalkeen liian kovilla painoilla (4kg) 10kk sukellustauon jalkeen kaytiin kolmen kympin tietamilla suoranousurajat paukkuen, tuli horattya ilmaa todella ansiokkaasti. Vasta viimeset 10 minsaa oli ymparistotutkintaa, riutta oli ihan makee! Sukelluskeikka kustansi 45CUCia, josta varusteet oli 15, melko kallista. Liivit oli melko uudet, markapuvuksi sain DM:n 5millisen kokopuvun, melko ehjan. Sen sijaan regu ei ollu ihan uusinta mallistoa, ilmaa taisin menettaa myos liiviventtiilin (?) vuotaessa aika ajoin.
Sukellusparini valitteli kylmyytta heti sukelluksen jalkeen ja vatsan epastabiiliutta - yksi sairastapaus siis lisaa. Toinenkin ilmeni kun paastiin takaisin omalle hotellille. Ja suoraan dancing lesson -timelle, jota veti edellisillan tanssittajani. Ja parisalsaosuudella han kirmasi parikseni, joten paasin harjotteleen muutakin kuin first-second-third basic stepia. Kivaa! Lisaksi tanssinopea oli kiva katsella lentopallon tiimeksessa...
Lounaan jalkeen jatkettiin rankkaa biitseilya, 20 suojakertoimella kuitenkin. Jotkut kavivat snorklailemassa rannasta. Vasytti ja nukutti, ei itsellakaan vatsa ihan 100% toiminu. Illalla taas dinnerille, minka jalkeen katsomaan showta, showtanssijoiden valilla livebandi soitti salsaa ja cha-chata, ja jalleen paasiin tanssinopen vietavaksi. Miten tasaset ja kauniit hampaat kuubalaisilla onkaan?!!
Valilla oli salsaopetusta lavalla, mutta me tanssimme piruuttamme vahan hiphop-lindya, johon saimme kommentit toiselta tanssinopettajalta - Hello Finlandia, what are you doing?? That is not salsa!
Tastahan sitten tuli meidan iskulauseemme loppulomaksi.
Varsinaisen ohjelman jalkeen viela opetimme vahan Akea, ja olisimme lahteneet poikien kanssa diskoileen, mikali oltaisiin saatu tarpeeksi lahtijoita. Mutta kun sairaslistalla 2 kuumeellista ja 3 toipuvaa, ei oikein ollut lahtijoita.
Torstaina jouduin meidan kummankin vatsan ruplatuksen takia perumaan sukelluskeikkamme ja siirtaa perjantaiaamuun, snif. Muut lahti snorklaamaan riutalle, venematka 10CUC. Kuullemma hienoa oli, mutta kun merivesi oli vaan 26 asteista, meinasi tunnissa tulla kylma. Aikaisen lounaan jalkeen suuntasimme kaupunkiin 3 taksilla. Eksyimme toisistamme totaalisesti, mutta ilman eri kokoontumissuunnitelmaa kuitenkin tavattiin samassa baarissa chanchancaralla (vaimikasenyolikaan), tai osa otti bucaneron, osa mojitoksen. Mina kummatkin. Chillailun jalkeen takaisin hotellille, vahan tanssituntia, talla kertaa myos mamboa, biitsia, auringonlaskua ja ruokaa.
Iltashowna fashion show, ja vahan bandin soitantaa. Taas salsatime! Nyt jutskailtiin lisaa tanssinopen kanssa, opettivat meille, miten suomitytto voisi kayttaa lisaa lannettaan ja rintakehaa. Sita tarvitaan reggaetonissa. Pojat kylla osaa liikuuttaa lannettaan, nam!
Perjantaina vihdoin rauhassa sukeltamaan. Talla kertaa isommalla veneella, meita taisi olla yhteensa 7 kaiffaria. Nyt oli mukava lepposa sukellus, 3kiloakin tuntu olevan liikaa, kun taas "vahingossa" kavasi 37 metrissa. Mutta lisaa ilmaa liiviin ja pysyin kohtuurajoissa 30 kympin mukavammalla puolella. Nyt nakyi paljon kaloja, tyhmana en ollu yhtaan kerrannu kalakirjasta, joten en sitten tunnistanu oikein muuta kuin trumpettikalan. Jalkeenpain ajatellen jotain soldierfisheja, butterflyfisheja tms taidettin nahda.
Sukelluksen jalkeen hotellin rannassa lentopallohontsyilya tanssinopen kera, talla kertaa lippis ja paita paalla, poh. Toinen matsi otettiin iltapaivalla, piti olla team finlandia vs muu maailma, mutta meilla oli saksalainen vahvistus kun muut tytot jattivat talla kertaa valiin. Ma jatkoin edelleen pallon vaistelya.
Illalla lahdettiin tanssinopen johdolla diseen, tosin ei taaskaan bussilla, kuski kun oli lahdossa aamulla Havannaan. Joten alkoi taksintilaussaato ja tanssinope otettiin naapurihotellilta kyytiin. Onneksi han kuitenkin oli mukana, silla pienen neuvottelun jalkeen paastiin sisalle paikkaan joka oli jo finito. Paikka oli siis luola, joka kuullemma on ollu vankila seka kirkko joskus. Nyt lahinna turistivakea, ja ihan saadyllista tanssia. Tanssiin osallistui lahinna me tanssifriikit suomalaistytot seka tietty tanssinope, valilla salsaten, valilla lankkarimusaa ja valilla jopa hidastakin.
Ilta kuitenkin loppuu aikanaan, hotellille takaisin. Kavasin kuitenkin katsomassa vahan taysikuuta biitsilla, aika makee!
Lauantaina lahto pois truman showsta klo 8 Santiagoon. Tosin kuljetusta ei nay eika kuulu, joten taas alotetaan saato espanja-italia-portugali-englanti sekasotkulla. Vihdoin puoli kymmenelta paastaan lahtemaan. Pakettiauto on rottelo, siella on kuuma ja nukuttaa. Paljoa ei nae ymparistoa, kun otan unta palloon. Illalla ei paljoa muuta jaksa Santiagossa kuin hotellilla syya vahan kanaa ja riisia ennen nukkumaanmenoa.
Sunnuntaina nukutaan pitkaan, todetaksemme, ettei kannata menna aamupalalle klo 9.30, ei ole ruokaa jaljella. Lahdemme morrolle ja sielta suuntaamme kasarmille, jossa saadaan revolucionista paikallisen oppaan selvitys. Mielenkiintoista!
Hotellissa vaihdetaan huonetta, kamppis ei sietanyt 408:n metelia - ongelma tiedossa myos respassa. Saimme huoneen, jossa hiljaista ja mun toiveesta kunnollinen suihku, jess!
Illalla syodaan ruokaa, jossa on katkiksia - muut on loppu. Ja Casa de la musicaan, missa livebandi soittaa hyvin. Tosin illan isanta on kammottava, on rakkauden kuukausi, rakkauden viikko ja sunnuntai on rakkauden paiva! Argh!!
Maanantaina mennaan vahan aikasemmin aamupalalle ja tutustumme paikalliseen byrokratiaan pankissa ja sikarikaupassa. Lahdemme shoppailukierrokselle tyttojen lounastankkauksen jalkeen santiagon uuteen osaan, kavelyreitilla saamme taskuvarasyrittajan hammennyksiin omalla hyokkayksellamme. Kauppakeskus la maisonista loydamme vihdoin che-paidat, myos tyttojen slim-fit hasta la victoria siempre -version. Hyva juttu. Lisasikariostosten ja paikallisen truman show -kopion mojitosten jalkeen kokoonnumme hotellin kattoterassille lukemaan, pelaamaan korttia, juomaan cuba librea, bucaneroa, kirjottamaan kortteja.
Illalla suuntaamme syomaan suositeltuun paikkaan, koska casa de la traditionel on kiinni. Suositellussa paikassa ei nay ketaan eika mitaan. Kysytaan vartijalta ja avot, loytyy poydat ja tarjoilija kertomaan ruokalista, kanaa tai kalaa. Valitsen kalan. Mutta juomat? Taas singahtaa tarjoilija ottamaan ammattimaisesti tilauksen vastaa. Vetta ja mojito. Mutta musiikki? Ohi kavelee mustiin housuihin ja valkeaan paitaan pukeutunut mies: bandi aloittaa puolen tunnin kuluttua.
Paikalla ei ole tanssitaitosia miehia, joten vien tytoille salsaa, olen paikan paras salsanvieja. Kotimatkalla poikkeamme parin kaverin kanssa viela Trovaan, jossa paljon jengia, taitavasti tanssivaa. Minakin paasen tanssimaan, mutta nirpan ja gigolon kanssa. Sinnittelen vahan aikaa kunnon vientia odotellessani espanjankielisia soperruksia nimestani, suomesta ja kauneudestani, jak!
Tiistaina paastaan pokkeloostoksille. Ostan yhden puukorun ja helistimet kummitytolle. Yhteensa 10CUC. Iltapaivaksi matkaopaskilpailijamme luotsaavat meidat 5 CUCilla per paa kuparikaivoskaupunkiin. tetsailemme monumentille, mista nahdaan kuparijarvi, vanhaa kuparikaivosta seka kaupunkia. Kirkossa kaymme myos, jossa lahjomme neitsyetta auringonkukkakimpulla.
Matka muuten on mielenkiintoinen, tie aivan uskomaton, valilla melkein poikki.
Lounaaksi kerkeamme takaisin hotellille, yhtakkia estudiante ei loyda meille kuin yhden menun, siina ei voikkarimahdollisuutta ja otamme jo aikasemmin mainitun pitsa casa granden. latty hernemaissipaprikalla... paatyy che-bileiden ruokalistalle!
Illalla suuntaamme toisen plazan laitaan ravintolaan, jossa otan taas kalaa, talla kertaa kinkku-juustolla kuorutettuna. Nain saan edes vahan taytettya paivittaista juustoannostani! Vahan mojitosta ja pina coladaa kehiin, ja ollaan valmiita petiin.
Keskiviikkona jokaisella vahan erilaisia suunnitelmia, itse olen tylsa ja luen Cuban heelsia, jonka sain joululahjaksi. Aurinkoblockia ei enaa tunneta, nain ollen tuloksena punainen rintamus ja reidet mukana kotimatkalle.
Talla kertaa bussi tulee ajoissa ja paasemme 2 tunnin muodollisuuksiin kentalle. Repun sikariostokset tarkistetaan, sitten rommi ja karkkiostoksille tax free kauppaan. Ja loput cucit cuba libreen ja sankkareihin baarissa.
Koneessa mut laitetaan taas istumaan erikseen, mutta kuuntelen omaa musakkia koko matkan, luen Cuban heelsin loppuun, yhden lainakirjan ja aloitan Kabulin kirjakauppiasta. Mulla on se kylla kotona, joten voin jatkaa lukemista siella. Kuuban ruokakulttuurin huipentuma: lentokoneruoka oli hyvaa!
Amsterdamissa tullissa mielenkiintoinen kokemus matkakumppaneilla. Kolme kaveria otettiin tavaroiden taystarkastukseen, ja kinaa tuli Suomesta ostetusta digikamerasta, ei ollut todisteena kuittia, etta se on ostettu EU:sta. Ihan kuin Kuubasta sellaista saisi ostettua... Tytoilta tutkittiin metallinilmaismen jalkeen rintsikoiden sisapuolikin. Mita me oltaisiin oikeesti voitu yrittaa salakuljettaa?!
Amsista kelmin lento, jalleen minut laitettu muuanne istumaan, mutta puolityhjassa koneessa vaihdoin kavereiden luo. Koneessa meidan lisaksi monta Kuubasta tulleita, huomasin vasta ny, meidat kuullemma oli huomattu jo aikasemmin! Hih, taidettiin aiheuttaa turistipahennusta!
Summa summarum: aivan mahtava maa! Tietty siella on omat huonot puolensa, mita lankkarikapitalistisika ei pysty ymmartamaan, mutta juuri siksi se onkin niin kiehtova. Nyt tekee mieli lukea kasille saatavat che ja fidel -kirjat, lisaksi se espanjan alkeiskirja kauniiseen kateen. Ja kielikurssille mars! Tahtoo takaisin...
