Olemme nyt tapailleet parisen kuukautta. Mukava mies, arvot tuntuvat natsaavan, harrastuksista vain yksi yhteinen, kaikella saralla aktiivinen heppu, fiksu, filmaattinen, sosiaalinen, komea, hyväkroppainen, fyysisesti vetävä.

Aivan oikein. Nyt tulee se mutta. Kun jokin puuttuu. Selvä peli.

Toinen mutta. Kun haluan silti nähdä miehen uudelleen ja uudelleen. Jokin magneetti hänessä on.

Onko kyse siitä, että puuttuu kemia? Ei ;) Tekeekö hän minut onnettomaksi? Ei. Hänen seurassaan tuntuu enimmäkseen hyvälle. En vain tiedä, mitä häntä kohtaan tunnen.

Pohdinko vain liikaa?