Heräsin aamulla 10 min ennen kellonsoittoa. Jäin torkkumaan, ajattelin että parin torkun verran. Ei onnistunut, siltä kerrostaloasumisen hyvät puolet taas muistuttivat itsestään. Joku pariskunta tappeli rappukäytävässä.

Suihkuun ja aamupalaa. Eikä tänäänkään aamulla taas mitään päälle pantavaa. En ole käynyt kunnolla vaateostoksilla nyt sitten vuoteen - vai puoleentoista!!

Työmatkalla minun pitää ylittää yksi vilkkaasti liikennöity katu, mahdollisuuksia on 3 kpl valoristeystä. Käytännössä ylitys tapahtuu viimeisellä mahdollisella. Siinä on kolmet valot jalankulkijoilla, ja ne on rytmitetty aaltona työmatkasuuntaani vastaan. Jos en ole odottamassa risteyksessä, matkani stoppaa kaksien valojen jälkeen. Kun joutuu odottelemaan valojen vaihtumista, niinkuin tänä aamuna, ehtii nippanappa kaikista kolmesta läpi (punaisia päin kävely ei ole vaihtoehto, sillä kääntyvät autot kaasuttelevat heti kun kävelijöiden valo vaihtuu punaisiksi). Paitsi tänä aamuna. Ekalla etapilla muutamat hyväkkäät ajoivat niin reippaasti vanhoilla vihreillä, ettei ehtinyt niihin viimesiin.

Töissä tuli kyllä ihan kiva fiilis, ajoissa oli tullut monia muitakin ja kaikki oli hyvällä tuulella ja iloisesti toivotti hyvät huomenet! Tällä perusteella kaikki kerroksemme ihmiset ovat alle 30v!!

Enimmääkseen kyllä tuntuu, että alkuviikon olen alle 30v ja loppuviikoksin vanhenen yli 30 vuotiaaksi...

Hyvää Huomenta!