Puoli vuotta muuton jälkeen voin todeta, että uusi asuinpaikka ei ole siis todellakaan tehnyt hyvää. Ensinnäkin olen kämpässä keskellä kaaosta, koska en jaksa erityisesti sitä järjestelläkään.

Toisekseen elämäni tuntuu olevan pelkkää työtä täynnä. Olin eilen treffeillä työpäivän jälkeen, ja valitettavasti yli puolet ajasta puhuttiin työjutuista. Ääk! Mihin se lomarinsessa on hävinnyt?? Sitä ei ole näkynyt sitten elokuisten rapujuhlien. Muutoin se työläisnainen on ollut tiukasti koko ajan niskanpäällä.

Ei rentouttavia iltamenoja, lähinnä alkoholihuuruista epätoivoista työunohdusyritelmää aiheuttaen kahden päivän masennuksen. Ja siinä masennuksessa on ihan turha yrittää korjata tuota ensinnäkin- kohtaa, eikä se toistakaan kohtaa ainakaan helpota. Sillä useimmiten ainakin yksi näistä masennuspäivistä osuu työpäivälle, työmotivaatio on n. kolmeen asti hukassa, minkä jälkeen sitä panikoituu rästitöistä, tekee niitä iltamyöhään.

Missään välissä ei "ehdi" enää oikein liikkuakaan, ns. uuden harrastuksen aloittaminen ei oikein lähde nyt käyntiin. Olen harkinnut uimassa käymisen aloittamisen, sekä salilla & jumpissa käymisen. Tanssireenit osuvat täällä uudella asuinpaikalla valitettavan aikaiseen ajankohtaan, mikä nykyisellä työmäärälläni, ja -kiireellä on mahdoton sovittaa aikatauluihini.

Tähän on tultava taas muutos.

Itsekuria.

Perseeseen potkimista: lenkille! jumppaan!

Sekä lähden nyt työhaastatteluun.