Nyt alan päästä taas normaalin kesätanssirytmiin: keskiviikkona ja sunnuntaina. Kun ei kerta kaikkiaan perjantaina tai lauantaina ehdi. Mukamas. Tiistain ja torstain kun vielä saisi lisättyä, ja näin varmaankin heinä-elokuun vaihteessa lomareissun ympärillä ehtii.

Mutta keskiviikkona oli kyllä erittäin mieluisat tanssit, olihan esiintyjä yksi suosikeistani! Hakuja tuli kiitettävästi huolimatta runsaasta naistenrivistöstä. Ja pääsin ihanille tangoille, mukaville fuskuille, reippaille humpille ja jopa pari kertaa lindyä. Kiitos!!! Hiessä sitä sai olla!

Sunnuntaina sitten "koti"matkalla poikkesin tansseihin. Ja siellä oli ehkä puolet lempitanssittajistani paikalla, jopa eräs herra, jota en ollut ehtinyt edes kaipaamaan, vaikkemme ole samoissa tansseissa olleet aikoihin. Tämän herran kanssa tanssiessa tuli tajuttua yksi asia tansseista. Luokittelen tangon, sylifoksin, hitaan valssin ja rumban herkistely ja tunnelmanluomistansseihin, fuskut, bw:t, lindyn + muut kädenalihässäkät flirttailutansseihin ja sitten jenkat, polkat, valssit ja masurkat hauskanpitoon. Mutta tänään tanssimissamme jenkoissa oli "sitä jotain". Enpä hengästynykään pelkästä pomppimisesta vaan siitä yhteydestä, joka siinä tanssin aikana tuli. Olemme tanssineet keskenämme jo vuosia, mutta kertaakaan ennen ei tällaiselta ole tanssi hänen kanssaan tuntunut.

Lanseeraisinko tässä itselleni erottelun ns mukavaan, teknisesti taitavaan mutta ns tunteettoman tanssimisen tanssimiseksi, ja kun fiilis on täysillä mukana, Tanssimiseksi. Tämä tanssiminen, pienellä teellä, on ehkä sitä eräällä nettipalstalla joidenkin kutsumaa teknisesti mahdollisimman oikein ja kisaamista muistuttavaa tanssilavalla tapahtuvaa toimintaa. Tanssiminen, isolla Teellä taas tuo sen vanhan lavaromantiikan esiin....

Yksi Tanssikokemus oli yhden ihanan kavaljeeron kanssa tuossa aikasemmin keväällä, jolloin pääsin hänen Tanssitettavakseen nopean jälkeen myös hitaalle. Joka tuntui kauniin eroottiselle kokemukselle: yhteisesti hankittu hiki sekoittui poski poskea vasten tanssiessa, valui kaulaa pitkin.... mmm... hyvin romanttista biisiä, jota en ole halunnut tanssia kenenkään muun kanssa sen jälkeen, jotta voin vajota seinähorsmaksi omiin muistoihini.

Takaisin tähän päivään. Jos siis vertaan keskiviikon tansseja, jotka siis olivat aivan huiput, olivat siis tanssimista taitavien viejien kanssa. Sunnuntaina pääsin Tanssimaan useamman taitavan viejän kanssa. Ja ekan kerran jenkasta ja jenkan viejän kanssa se tuntui Tanssimiselta.

Edelliset sepustukseni tuntuvat sekavilta, mitäköhän tämä mahtaa taas näyttää, ymmärtääköhän tästä hölkäsen pöläystäkään??!!