Jäädä kämpille, siivota pikku hiljaa, pakkailla rauhassa lomaa varten. Katsoa Lumiukkoa, hömppäohjelmia, käydä kävelemässä meren rannassa., juoda pullollinen shampanjaa, tehdä hyvää ruokaa. Lukea kirjaa.

Sen sijaan istun tietsikan ääressä, katson puolipaketoituja lahjoja, mietin kuumeisesti, mitä tarvitsen reissulla, mistä ne löydän, kauhistelen kaaosta, yskin keuhkoni pihalle, eikä tee mieli syödä mitään. Ja auton nokka pitäis suunnata siskon luo tunnin sisään. Siellä sitten siirtelen laatikoita haarukalla lautasen reunalta toiselle, haistelen kinkkua ja kuusen tuoksua nenä valuen ja yrjö kurkussa.

Katselen kummityttöä. Mustasukkaisena itsekkäänä marttyyrina mulkoilen peilin kautta, kuinka kummityttöni mummi leikittää häntä pienessä punaviinihuppelissa, kun itse olen keittiössä tiskaamassa, kattamassa pöytää ja juon maitoa.

Ihanaa, että kummitytölläni on vielä kummatkin isovanhemmat elossa, jotka jaksavat leikittää ja vahtia häntä, toisin kuin siskollani ja minulla oli. Mutta silti harmittaa, kun näen jo maantieteellisistäkin syistä häntä harvemmin kuin isovanhemmat, ja silti yhtä aikaa tavatessamme tuo mummi siis omii kummityttöni aina kokonaan.

Mukavaa jouluaattoa siis.