Miten monta kertaa olen mahtanut istahtaa lentokoneessa paikalleni ja vieressä on ollut joko melkein eläkeikäinen setä/täti tai tuppisuu/ylipuhelias ja -imelä myyntimies.

Portilla boardingia odottaessa tarkastelen yleensä ympäristöäni, keitä muita tulee koneeseen. Joskus koneessa on ollut julkkiksia, kuten F1-tähti, alppihiihtäjiä, jääkiekkojoukkue, tai tuttuja, eli vanhoja opiskelukavereita, kolleegoja, ja joskus ihan kivannäköisiä miehiä. Ja jos sellaisia osuu samaan koneeseen, harvemmin osuvat viereen istumaan.

Viimeisimmällä matkallani Helsingin koneen lastausta odottaessani tarkastelin yhtä nuorehkoa silmäniloa, harvemmin tuollasia on näkyny. Astelin koneeseen viimeisten joukossa ja tällä kertaa tämän namupalan paikka oli vieressäni! Matka meni oikeastaan liiankin nopeasti jutellessa yllättävän paljon yhteisistä kiinnostusalueista sekä samantyyppisestä taustasta. Ikäkin about sama.

Tämä oli näitä "kohtaamisia", todennäköisyys uudelleenkohtaamiseen on hyvin pieni, kun yhteystietoja ei ole. Piristi kummasti muutoin rankkaa työreissua.