Orastava ihmissuhde taas kaatumassa. Mies, jota olen tapaillut nyt siis syksyn ajan, laittoi jarrut päälle. Eikä kyse nyt ole mistään hirmusesta hidastuksesta, sillä ei tässä huimaa vauhtia oltu eteenpäin menossakaan. Eli loppu.

Viimeset kouristelut on menossa, enkä tiedä miltä hänestä tuntuu, eipä ole sitä sanonut. Itse ehdin kyllä kiintyä herraan, eri tavalla kuin kehenkään koskaan ennen. Sekä kaverina että rakastettuun.

Ex-avokkini kanssa oltiin ensimmäiset vuodet rakastettuja, ja loppuvuosi ystäviä. Ei siinä loppuvaihessa voinut rakastavaisista puhua, seksi oli lähinnä ns tavan vuoksi.

Ex-avokin jälkeiset miehet ovat olleetkin sitten rakastettuja, joille en ole sydäntäni avannut kaverimielessä - siihen ne kai sitten ovat jääneetkin. Kun en ole halunnut itsestäni kertoa, on kumpikin osapuoli todennut, ettei tästä mitään tule.

Tai sitten kaverimiehet, ei heidän kanssaan ole mitään seksuaalista, en pystyisi heidän kanssaan aloittamaan mitään rakkausjuttua. Rakastan heitä kyllä - ystävinä.

Eli tämä oli täysin erilainen. Toisaalta juteltiin asioista ystävinä, vähän oli ystävien keskistä kinaakin, mutta yhdellä hänen kosketuksellaan olin liekeissä.

Mutta sekin loppu. En todellakaan ole iloinen asiasta, mutta en myöskään väitä olevani täysin toimintakyvytön surusta. Ikävä on, olisin halunnut vielä nähdä jatkoa, ainakin seuraavaan ja sitä seuraavaan tapaamiseen asti. Loppuelämästä ei kukaan osaa sanoa mitään.