Hehheh, mulla ei mukamas ole mitään muutakaan tekemistä kuin blogata.

Mutta tulipahan mieleen, kun soittelen ämpeekolmosia päivittäin kovalevyltä. Biisejä on vaan viitisensataa, jotka soi randomilla. 9 zipaletta sattuu olemaan sellaiselta yhtyeeltä, jotka liittyvät vahvasti tämänhetkiseen top3 ihastukseeni. Varattuun sellaiseen. Tai siis on tapaillut erästä naista muutaman kuukauden. Olen tavannut hänet vain pari kertaa, ekalla kerralla meni jalat alta, hän oli silloin vapaa. Tapasin toisen kerran, jolloin hän oli jo varattu, mutta ei estänyt minun hurmaamisyrityksiä. Kyllä, viipyilevät katseet, flirtti, pienet eleet. Hän halusi varmistaa saatavuuteni. Vaikka ei minua ottanut. Sitä naistaan en ole tavannut.  

Mutta ennen tuota toista tapaamistamme ne biisit tuntui tulevan harvoin, ja nostattivat sellaisen haikean, onnellisen toiveen, että josko... Nyt niitä tuntuu tulevan koko ajan! Ja haikea pettymyksen tunne päällimmäisenä. Voi kunpa menisi toisin!

Tämä on vain yksi esimerkki. Jostain biiseistä tulee vaan mieleen tilanteita, mukavia ja epämukavia muistoja. Muutama biisi teiniajoilta on sellasia, etten vaan kerta kaikkiaan pysty kuuntelemaan, kun niitä radiosta tulee.

Toinen on sitten tuoksut. Jokaisella ihmisellä on ominaistuoksunsa, ja siis muistot tulee mieleen kun nuuhkaisee tuttua tuoksua. Ominaistuoksua ei tule mistään muualta. Mutta kun kyse on partavedestä sekoitettuna siihen ominaistuoksuun. Hyvin lähelle pääsee muutkin kuin muistojen kohde. Yksi existäni tuoksui ihan järjettömän hyvälle partavetensä kera. Ja kun joku vastaavalla tuoksulla varustettu mies kävelee jossain lähettyvillä, aistit terävöityvät, päässä sumenee... Aivan, ottaisin sen exän takaisin ihan milloin vaan herralle sopii! You know my number. Olemme edelleen siis ystäviä, nähdään silloin tällöin, ja kun on sovittu kahvittelu, herra kyllä pitää huolen, että tuoksunsa on tuore ja juuri sellainen, jolla tietää minut kaatavansa. ARGH! Miksi naisen pitää olla näin heikko!

Mutta karuinta on, kun yhdistää jonkun lempibiisinsä, -ruokansa tai -paikkansa syystä tai toisesta johonkin tiettyyn henkilöön, jonka kanssa sukset meneekin sitten ristiin. Kun ei haluakaan vaalia niitä kauniita muistoja, vaan itku/ärtymys/pettymys nousee pintaan, kun siitä tulee muistutus. Mitä tehdä sille ennen niin lempparilevylle??! Tai kiertääkö kyseisen kantapaikan kaukaa ihan vaan ettei vajoaisi muistojen syövereihin?