Näin tänään sattumalta, mutkan kautta ja yllättäen erään...[etsii oikeaa termiä]...tuttavani hääkuvia. Mukana heidän poikansa 3v. Olemme tunteneet muutaman vuoden, enkä tiennyt häistä mitään etukäteen. Viimeksi näimme n.kk ennen häitä. Ja viimeisin viesti minulle häneltä tuli hääpäivänsä aamuna.

Näistä kontakteista ei olisi mitenkään voinut päätellä hääpäivän olemassaoloa.

Mutta tunteitaan ei voi ohjailla. Yllätys, suru, paha olo, meinasin jo sännätä naistenhuoneeseen rauhassa vetistelemään. Ehkä säästän sen iltaan.

En tiedä, mitä edes odotin koko tyypistä.
En tiedä, mikä otti pahiten; valehtelu, naimisiinmeno vai miehen varsinaisen elämän olemassaolon konkretisoituminen.