Todellakin kunnon työuupumusta on tainnut olla aikasemmin ilmassa, kun parin viikon rankalla työrupeamalla saa itsensä ihan kuittiin. Ja miten ilmenee: heti kun on pahimman pusertanu, sitä vaan olla öllöttää ja tuijottaa eteensä ilman minkäänlaista ideaa ja ajatusta etenemisestä. Pää on siis ihan tyhjä.

Univaikeuksia ei sen sijaan ole ollut, päin vastoin, heti kun on ollu mahdollisuus laittaa pää tyynyyn, on nukkumatti tullut kylään välittömästi. Jopa niin, että jouduin viime viikonloppuna lykkäämään kummitytön luona käyntiä vuorokauden verran, kun en vaan kerta kaikkiaan jaksanut lähteä auton rattiin.

Kummityttöä oli kyllä kiva nähdä! Aamupäivän verran "ehdin" hoitaa, sinänsä vielä yksinkertaista: herätys, ruokailu, röyhtäytys, vaipanvaihto, leikki-jumppahetki, nukkumaan syklillä tunti hereillä tunti unessa. Kovasti tyttö jo pyrkii kääntymään masulleen, joten seuraavalla kerralla saakin jo olla varuillaan, missä tyttö liikuskelee :)

Sinänsä murheet ja stressi katosi kun muutaman tällasen syklin katteli. Jaa mikä vauvakuume...