Enpäs ole pohtinut työasioita sinänsä lainkaan täällä. Ehkä. En muista...

Nyt on alkanut mietityttämään tämä oma tulevaisuuteni nykyisessä työpaikassa. Kun en näe, että viihtyisin nykyisessä työtehtävässäni kovin pitkään näillä vastuilla ja valtuuksilla. Minä kun en ole tottunut näpertämään pientä siivua vaan halu oppia kokonaisuuksia on kova.

Isoja muutoksia organisaatiossamme on tuloillaan. Pomoja jää eläkkeelle ja tilalle tulee nuoria uraohjuksia tai sitten meidän organisaatiosta uupuvia reilut 4-kymppisiä konkareita naapurista. Alkuviikosta tuli noitakin sitten mietittyä ja lähinnä nykyisen projektin saatua loppuun jotain muuta haastetta sitä kaipaisi. Saa nähdä, onko niitä haasteita tarjolla tässä firmassa.

Tullessani firmaan mulla oli muutama kolleega, miespuoleisia kaikki. Meitä kohdeltiin siinä about samalla tavalla ja jokainen asetettiin kykyjen mukaan suurin piirtein samalle tasolle. Mutta nyt viimesen parin viikon aikana pari näistä kolleegoista on nostettu aika korkeihin asemiin, kun minä sen sijaan olen enemmänkin laskettu organisaatiossa alaspäin. Mitä miun pitäis tästä tuumia?? Jo viime syksynä mietin siinä sairasloman kulmilla, että pitäisikö se oma agenda tehdä vaiko eikö. Enkä niin innoissani ole siitä agendasta. Enkä ole varma taaskaan, että miten paljon olen valmis tekemään työtä etenemisen suhteen tai yleensäkään mahdollisen etenemisen jälkeen.

Ja tietty sitä itseään pönkittääkseen ajattelee, että hyvää työtä tekeviä ei ihan helpolla viedä eteenpäin, sillä heidät tarvitaan työn tekemiseen, sitten taas nuo paremmat supliikkimiehet nostetaan heti directoreiksi, vaikka eivät työtä osaisikaan... aiheuttavat vähemmän vahinkoa :D