On se kumma, miten yhteydenotto toiseen ihmiseen voi olla niin hirmu vaikeata. Mitä siinä oikeastaan pelkään? Että hän ei olekaan kiinnostunut? Mitä sitten? Tai hän onkin varattu? Mitä sitten? Tai että annan itsestäni tyrkyn vaikutelman? Mitä sitten?

Rohkaisin mieleni. Laitoin viestiä. Kun olin sitä noin neljä viikkoa viilannut. Sain vastauksenkin jo. Ihan yleistä höpönlöpöä. Niin oli omanikin. Seuraavaan vähän lisää peliin. Se ei pelaa joka pelkää. Klumps.

Jännä miten sydän hakkasi ja ajatukset oli muualla kun odotti vastausta. Tätä ei o taas ihan näin tapahtunu moneen aikaan. Puolessa välissä päivää tuntu jo todella tyhmälle, että mitä tuli tehtyä. En tiedä sitten, että kiinnostaako ko tyypissä juur se, ettei hän olekaan selvää kauraa.