Miksi ei-niin-nuoren immeisen pitää mennä kokeilemaan erilaisia urheilulajeja kylmiltään??! Nyt ollaan rampoja. Niin että eiliset tanssitkin oli pakko jättää väliin. Joka paikkaa särkee vietävästi, vierailin jo lähiapteekissa. Pää ei edelleenkään toimi kyllä yhtään.

Muutoin todella mukava viikonloppu, hyvää ruokaa, kivoja ihmisiä. Tosin aloin taas ihmettelemään, mitä ko paikassa oikein tein! Vaikka olen oikeastaan ylisosiaalinenkin luonne, joka ajoittain vihaa hiljaisia hetkiä ja siksi höpöttää turhasta vaikka miten paljon, ahdistun väkijoukossa. Ja tuntemattomien ihmisten seurassa.

Isääni voisi kutsua jollain tavalla erakoksi. Hän ei käy kavereiden kanssa kalassa tai oikeastaan missään. Hän käy töissä ja siellä pyrkii itsenäiseen toimintaan eikä koe ryhmäkuuluvuuksia. Näen itsessäni paljon samanlaisia piirteitä. Eli vaikka esim töissä otan mielelläni sosiaalista kontaktia kolleegoihin ja oman osaston ulkopuolelle, välillä tuntuu, että voisin viihtyä yksin keskellä metsää vaikka miten pitkään. Edellisinä kesinä olen näin päässyt tekemään jonkun aikaa mökillä.