Nyttemin kun en enää vietä 1-5h päivässä ajamalla autolla tai junailemassa, sitä tipahtaa maan ja maailmanuutisista kärryiltä. En ole moneen vuoteen tilannut päivälehteä, kun en sitä oikein koskaan ole ehtinyt lukemaan. Enkä kärräämään edes niitä ilmaisjakelulehtiä keräykseen.

Autossa taas mieluusti kuuntelen radiota, jolloin tunnin välein kuulee uutiset, päivänpolttavimmat aiheet. Töissä ei raario tänne kellarikerroksen sisäpihahuoneeseen kuulu. Tottakai katson päivittäin aiheet netin uutisista, mutta sieltä tulee luettua vaan ne itseä kiinnostavat jutut, pakkosyöttö jää väliin. Illalla en katso telkkuakaan oikeastaan lainkaan.

Mutta miksi sitä haluaisikaan kuulla uutisia, kun katsoo netin aiheita "31v nainen tapettu kotonaan, aviomies vangittu epäiltynä", "xxx kuollut tsunamissa", "libanon on jo melkein evakuoitu".

Höpö-höpöuutisiakin on kuullu radiosta, tutkimuksen mukaan nuorena solmittu avioliitto päättyy useammin eroon kuin vanhempana. Haastateltavina oli 1500 kpl 20-30v amerikkalaista?! Haloo!!

Onneksi vaalejakaan ei nyt ole tulossa ihan heti. Olen niin lopen kyllästynyt, entisenä politiikan suurvahtaajana (pentuna oikeasti muistin kaikki viimesen 3 hallituksen ministerit nimeltä), tuohon pelleilyyn. Jossa asioista tuntuu välillä päättävän hiekkalaatikkomiehet ja -naiset kuin maalaisjärjellä varustetut ihmiset. Miksi presidentinvaaleissa äänestetään puolueen ehdokasta, ja eduskunta/kunnallisvaaleissa (julkkis)ehdokasta, joka vaan "sattuu" olemaan jonkin puolueen listoilla? No joo, jätänpä tämänkin aiheen ehkä myöhempää kirjottamista varten, eihän sitä melkein lomatunnelmissa saa itseään turhaan kiihdyttää.

Taannoinen avomieheni oli luonnehtinut minua jälkeenpäin kylmäksi materialistiksi. Hänen nykyinen vaimonsa on kuullemma niin herkkä: itkeä tirauttaa jokaisen pommi-iskun jälkeen. Siinä suhteessa olen kaiketi kylmä, jos oikeasti murehtisin jokaista tuollaista asiaa, johon en itse pysty vaikuttamaan, ei tästä elosta tulisi mitään. Olen itsekeskeinen p***inen, kun koen olevani itse vastuussa vain ja ainoastaan omista tunteistani.

Ja se katastrofi voi koska tahansa osua omalle tai läheisten kohdalle. Itse olen välttynyt isommilta katastrofeilta, mutta pelännyt läheisteni vuoksi, nähnyt ja kuullut miten toiset katastrofista selvinneet ovat pelänneet ja kärsineet. Enkä tarkoita mitään juorulehtien palstoja.