Taas sitä tuli kokeiltua, miten kroppa jaksaa pientä juhlimista... Eilen oli hyvän ystävän isot bileet, joista sitten tuli lähettyä vielä mökkijatkoille, puoli ysiltä nukkumaan. Tällä kertaa ei onneks tarvinnut lähteä töihin, mutta ajamaan kylläkin taas jo kotikonnuille.

Bileissä oli paljon poikamiehiä, jotka tuntuivat näkevän sinkkunaisen ekaa kertaa pitkästä aikaa. Nimittäin niin paljon mua käytiin sillälailla jututtamassa. Yks pyysi puhelinnumeron. Soittikin tänään, mutta mun akku loppui. Tosin kehitän tähän heti kaksi ongelmaa. Kun on kiinnostunut jostakusta toisesta, en tiedä kannattaako mun lähteä ulos hänen kanssaan. Ja kaikki poikamiehet olivat omalla tavallaan hyvinkin kiinnostavia ihmisiä, mutta luonnollisesti keskenään tuttuja ja samalta pikkupaikkakunnalta kotoisin. Tietty ko paikkakunnalla taas juorut kulkevat kulovalkean tavoin. EI! En halua enää sellaista. En halua, että joudun miettimään jokaisen tekoni seurauksia. Niinkuin esimerkiksi jonkin aikaa istuin saunassa kaksin kaveriporukan pettäjäpaskamiehen kanssa. Kaikki tietävät hänen puuhansa, myös avokkinsa. Tiedän, että juorujahan siitä lähtee liikkeelle...