Mustahan rupee tulee näiden kriisieni kanssa oikein neuroottinen.

Kun periaatteessa kaikki on hyvin, mutta käytännössä... Viimeisin neurotismin aiheuttaja on tuleva viikonloppu. Ja sinne sovitut treffit. Aikasemmat treffit on aina sovittu ehkä n. 2h-24h varotusajalla, mutta seuraavat. Hui, näiden sopiminen alkoi jo viime viikolla, 24h kuluessa edellisistä treffeistä.

Eikä kyse kuitenkaan ole kuin kahdenkeskisestä illasta miehen luona. Ja että minuu alko pelottaan. Välillä pelotus hävisi ja jäljelle jäi sellainen kiva odotusjännitys. Välillä sitten vajoan ajatuksiini, muistelen mielikuviani hänestä eri tilanteista edellisiltä tapaamisistamme.

Ja ihmettelen, voiko ko mies olla totta? Minne koira on poteroitunut? Ehdinkö ihastumaan liikaa ennen kuin koiran häntä tai nenunpää alkaa pilkistämään?