Mikä on sitoutumiskammoa?

Joissakin keskusteluissa sitoutumiskammon selitteeksi on asetettu halu hyppiä kukasta/mehiläisestä toiseen, pettäminen, itsekkyys, haluttomuus ottaa toista ihmistä huomioon. Toisaalta sitoutumiskammoa luonnehditaan yhdistetään kronkeliuteen. Kaikki siis hyvinkin negatiivisesti asetettua..

Kukasta/mehiläisestä toiseen hyppiminen: 
Ehkä hyppijän mielestä se kukka/mehiläinen ei nyt ole se juttu, jonka kanssa haluaisi olla. Kuka on kieltänyt treffaamisen muiden kanssa? Missä vaiheessa treffaaminen pitäisi lopettaa? Ehkä tässä olennaisinta on rehellisyys. Miksi ylläpitää jotain juttua, jos tietää, ettei siitä tule mitään? Se pitäisi kertoa toiselle, antaa toiselle se tilaisuus valita, että olet hyvä tyyppi, haluan olla kanssasi tekemisissä, mutta muuten tästä ei tule mitään.

Olen ollut monta kertaa tilanteessa kuulemassa tämän asian hyvinkin aikasessa vaiheessa. Ja arvostan heitä nyt ystävinä hyvinkin paljon, ja tiedän, että hetken hurmiotakin olisi tarjolla, ilman sitoumuksia. Sopii minulle.

Olen ollut muutaman kerran tilanteessa, jossa se rehellisyys on unohtunut, eikä ole kivaa.

No entäs oma käyttäytymiseni. Oikeastaan yksi tällainen rehellinen, nykyinen ystäväni on aika hyvä testi, miten oikeasti tapailemani mies minuun vaikuttaa. Koska ystäväni seurassa illanvietot helposti johtavat viattomaan pusutteluun, olen huomannut, että jos väistän tilannetta tapailuvaiheessa, olen henkisesti sitoutunut mieheen. Mutta vaikka en olisi sitoutunut, saatan jatkaa tapailua ja tapailla myös muitakin.

Onko tämä sama asia kuin pelimiehen/naisen paskamaista käyttäytymistä? Millä tasolla tämä lasketaan pettämiseksi? Itse en tunnista tällaista pettämiseksi, tosin ymmärrän hyvin, että toinen osapuoli, joka tunteekin olevansa henkisesti sitoutunut, kokee tilanteessa pettymyksen.

Itsekäs haluttomuus ottaa toinen huomioon:
Sinänsä inhottava tapa esittää asia... Kyllä, minä myönnän olevani itsekäs. Vaikka olisin henkisesti sitoutunut, en välttämättä ole valmis luopumaan omista tarpeistani viettää keskenään ystävieni kanssa aikaa, omiin harrastuksiin. Kohtuudella. Toisaalta haluan, että toisellakin on sitä omaa elämää.

Nyt tajuan lapsellisuuteni exäni kanssa: halusin kulkea hänen kanssaan joka paikassa. Itse olin loukkaantunut, kun hän ei tullut ystävieni kanssa kekkereihin, itse en tajunnut pysyä hänen kavereidensa parista. Näin ollen ero oli vaikea - minulla oli omat ystäväni, joihin exälläni ei ollut mitään tarvetta pitää yhteyttä. Minulla oli myös hänen ystävänsä, joihin hän ei halunnut minulla olevan mitään tarvetta pitää yhteyttä. Loppupelistä kunnioitin asiaa, menetin muutaman todella hyvän ystävän. Ja niin hekin menettivät kaksi hyvää ystävää, exän uusi kun taas erotti exän useimmista ystävistään, koska minä olin heidän hyvä ystävänsä. Kaikki hävisivät.

Kronkeli:
Mieluummin on haluamansa ja rakastamansa ihmisen kanssa, kuin ettei halua eikä rakasta kumppaniaan. Onko se kronkeliutta? Jos siihen liittyy ulkonäkökriteeri, eli laiha/lihava ihminen ei innosta, usein siihen liittyy myös elämäntapa-asia. Jos itse on urheilullismielinen, liian laihan/lihavan elämäntavat ovat ehkä ihan erilaiset kuin itsellä. Tai jos rakastaa ruokaa, liian laiha usein viittaa syö elääkseen - mentaliteettiin, jos itsellä on elää syödäkseen. Ja toistepäin.

Tai onko kronkeliutta arvostaa kumppanissa tiettyä koulutusta. Itse olen kokenut, ettei se taksinkuljettaja/metallimies aina ymmärrä minun työtäni, ja siihen liittyviä stressiaiheita, tai arvosta ilonaiheitani. Ja toistapäin. En pääsekään jonakin viikonloppuna ns. tärkeään tapaamisen, koska olen työreissussa overseas. 'Etkö voisi kieltäytyä?' En.

Useimmiten samantason koulutuksen saaneet ymmärtävät toistensa töitä paremmin. Poikkeuksia tietenkin on, tärkeintä itselleni on samantasoinen huumorintaju. Verbaliikka kunniaan!

Mutta miksi sitä kutsutaan, kun tykkää toisesta, on henkisesti sitoutunut, mutta ei pysty sopimaan panikoimatta edes seuraavaa treffikertaa edellisillä treffeillä, tai ajasta/lomasta puolen vuoden kuluttua, saatikka sitten loppuelämästä. Kun panikoituu tuntiessaan, että 'tästä voi vielä tulla jotain'.

Miten reagoisit hlö 1:nä seuraavassa tilanteessa:
Hlö 1 - Anteeksi, etten ole ottanut yhteyttä useammin, olen selvitellyt päätäni toisesta jutusta. Kiva, että olet odottanut.
Hlö 2 - ?? En minä ole odottanut, tämä tahti on ollut juuri sopiva.

Arvatkaa kumpi minä olen.