Referoidakseni muutamia keskusteluja kolleegoideni kanssa:

Naispuoleinen kolleega 30v miespuoleisesta juuri kihlautuneesta kolleegasta:
"Se ei o sitten saanu ketään aikasemmin"

Miespuoleiset kolleegat *2 minusta minulle:
"Sinulla on siis miesystävä kotikonnuilla?"
"Ei ole, ihan sinkkuihminen."
"Miksei?! Ihme juttu, olet niin iloinen tyttö!!"

[huokaisee]

En alkanut kyselemään vastakysymyksiä, että miksi niin pitäisi olla 'saanut' joku?!

Toinen miespuoleinen kolleega sentään totesi jotain positiivista minulle, kun keskustelimme päivän jälkkäristä ja iltapäiväkahvipullasta, jotka kummatkin jätin väliin:
" Miksi ihmeessä jätit väliin??"
" No, enhän mä ny sellasia syö."
" Sulla ei voi olla mitään syytä jättää tollasia väliin."
" En ny vaan välitä jätskistä enkä pullasta."
" No sitten, luulin sen olevan jotain tekemistä kaloreitten laskemisten kanssa. "

Hih, joku sentään on sitä mieltä, ettei mun tarvii hoikistua!!

Loppujen lopuksi, eihän millään toisten kehumisilla pitäis olla mitään vaikutusta, minä olen se, mitä olen, joko tyytyväinen omaan itseeni, niin ulkoisesti (muutama kilo ennen seuraavia synttäreitä pitää saada pois) kuin sisäisesti (ei tätä luonnettakaan ihan heti muuteta sopuisammaksi), tai sitten ei.

Mutta spontaaneja, ei sänkyyn suuntavia, kehuja on aina kiva saada!!

JK. Tänään kävin reilun puolen tunnin lenkillä ja uin 20minsaa. Ja jätin ne jälkkärit ja kahvipullat välistä! Montako päivää niihin synttäreihin olikaan...