Viikonloppu oli rentouttava.
Vaikka nukuin 5-8 tuntia/yö, puuhailin koko viikonlopun jotain, olin jotenkin löytänyt (tilapäisen) sisäisen rauhan ja tasapainon työn ja vapaa-ajan välillä.

Vaikka jouduin tekemään töitä, siivoilin, pesin pyykkiä, kahvittelin yksien ystävien kanssa, kävin syömässä toisten kanssa ja matkasuunnittelua kolmansien kanssa. Lisäksi sain sunnuntaina päiväseuraa, kiva oli tutustua paremmiin aikasemminkin treffattuun herraan. Ei hassumpi, ei hassumpi...

Pe-la -yönä nimittäin sain laitettua stressinaiheuttajat sellaiseen järjestykseen, että keksin myös toimintatavan, miten jatkaa. Joka tapauksessa näin en pysty jatkamaan, ja houkutuksia muuanne olisi.

Eli kaipaan kaiken muutoksen keskellä sittenkin radikaalimpaa muutosta. Ei työtehtäviin välttämättä, mutta työolosuhteisiin. Keskustelu pomon kanssa on tarpeen, jotta saan selvitettyä itselleni, että vaatiiko työolosuhteiden muutos myös työtehtävien ja työpaikan muutosta.