Olipas kyllä maalaistyttö sitten kaupungissa kuin ensimmäistä kertaa. Enpä ole muistanutkaan, minkälaista on asua kaupungissa. Ei pelottanut, mutta... ehkä enempi tuli kiinnitettyä huomiota kummallisiin ääniin. Noh, nopeasti tottuu.

Vähän vielä kipeänä ei niin hirveesti jaksanu laitella uutta kämppää, oikeastaan en yhtään. Kunhan nukuin ja söin. Yhtenä iltana raahasin itseni yhteen firmatilaisuuteen, jonne eräs viime vuoden konsultti - mutta myös ns vanha tuttu - minut kutsui. Ei huvittanut yhtään lähteä, mutta halusin kuitenkin lähteä vähän ulos hakemaan tulevasta kotikaupungistani myös työn ulkopuolisia kontakteja.

Onneksi lähdin. Pääsin juoruamaan vanhojen tuttujen kanssa, joita yllättäen oli paikalla, höpöttelin tuntemattomien kanssa rohkeasti sekä tutustuin vähän paremmin muutamaan pintapuolisesti tuttuun ihmiseen. Mun piti kyllä suunnata nopeasti kotiin nukkumaan - hah. Baaristahan loppupelistä itseni löysin.

Loppusaldona illasta lounastapaaminen ja kaffittelutrehvit. Eli ollaan sitä ny sitten niin kaupunkilaista... Mutta näin se vaan on, että on kiva yrittää jutella vähän jonkun muunkin kanssa. Yrittää elvyttää vanhoja suhteita, sieltä voi päästä taas tapaamaan muita uusia ihmisiä. Sinänsä, ystäviä mulla on kyllä jo monia, saa nähdä, ehtiikö sitä pitämään yllä taas useampaan ihmiseen yhteyttä.