Tavattiin herran kanssa. Töistä tullessa oli vahvasti sellainen fiilis, että hän on nyt jossain lähellä. Kirjottelin viestin, johon tuli samantein vastaus, että naapurikorttelissa hengailee ja poimii mut kyytin heti.

Juteltiin paljon. Ja heti asiaa, ei mitään ilmoja-pidelly. Tykkäsin tyylistä todella paljon. Kerrotaan oma tilanne sellaisena kuin se on ja syyt siihen. Ei mitään pelejä.

Jännä juttu tosiaan, että muutaman tapaamisen jälkeen hän tuntuu jo todella tutulle ihmiselle. Ajatukset osuvat jotenkin yksiin, semmosilla aiheilla, missä itse yleisten normien mukaan toisinajattelija, hän osasi joitakin juttuja pukea sanoiksi, mihin en itse ole kyennyt.

Tää kuullostaakin jo liian hyvälle ollakseen totta. Ja niinpä tässäkin tapauksessa on mutta puolensa. Hän todellakin varoitti aiheesta. Elämänfilosofiassaan on jotain sellaista, jonka kanssa en pystyisi elämään. Miten ihminen voi samalla olla niin kylmä ja kyyninen, mutta lämminhenkinen ja suorastaan kuuma?