Ei, en tarkoita, että olisin yötyössä, vaan kello on jo lyönyt 12, loma ei ole vielä alkanut, kuumasta kesäviikonlopusta aamulla takaisin viileään toimistoon. Sitäkin täytyy alkaa miettiä. Varsinkin kun töissä on nyt sellainen 50-60 tilanne, pitäisi päättää, mitä tehdä. Hakeako uutta mielenkiintoista työtehtävää vaiko eikö.

Jotkut voisivat tuumia, että kannattaa aina hakea, siinä ei häviä mitään. Näin olen tuuminut kaikille minulle pohtimisiaan kertoneille, mutta nyt itselläni tilanne on, että mun pitäisi olla 90% varma, että _haluan_ sen paikan. Ennen kuin haen. Sillä ilkeältä tuntuisi, jos jo alkuunsa olen vain 60-40 varma, ja haen vaan katsoakseni, että saisinko sen paikan. Hakuprosessi kuitenkin on aika, hmm, paljon vaativa kummaltakin osapuolelta, ei siinä sitten enää viime metreillä vedetä takaisin, ellei se uupuva 10% ole sitten todella hyvä syy. Esim. mielestäni en todellakaan sovi kyseiseen paikkaan. Kun ammatillisesti uskon sopivani 100%, eli huolimatta puuttuvista taidoistani, olen 100% varma, että pystyn kasvamaan saappaisiini ja hanskaamaan tilanteeni. Kaikki epävarmuus tulee yksityiseltä puolelta: olenko valmis jättämään nykyiset työn jälkeen tapahtuvat ympyräni ja harrasteeni lähteäkseni tekemään töitä jälleen jatkuvasti 14h päivässä ihan jo senkin takia, ettei muuta tekemistä oikein tunnu olevan. Yksi hyvä ystäväni näin teki, lähti tekemään töitä... En tiedä, onko minusta enää siihen!

Olen muutamalle ihmiselle tästä tilanteesta kertonut, ja oikeastaan kaikki ovat suhtautuneet negatiivisesti asiaan! Kukaan ei ole kannustanut, että hyvä juttu, hae ihmeessä. Kaikki ovat jättäneet asian oikeastaan tilanteeseen "siinäpä sulla pohdittavaa".

Tämä on oikeastaan sinkkuelämän raivostuttava puoli. Se kaksiteräinen miekka: saan tehdä itse kaikki päätökset omista menemisistäni, mutta: mulla ei myöskään ole sitä ihmistä, jonka kanssa keskustella tällaisista isoista päätöksistä. Joka tukisi minua, päätin mitä tahansa. Tai sitten suuttuisi päätöksestäni. Sanoisi, miltä tuntuu. Sanoisi: kulta, jos sinusta tuntuu, että haluat mennä, menet. Tai: en halua, että lähdet. Tai: jos menet, en aio odottaa. Tai: millon lähdetään. Jotain. Kun kukaan ystävistäni ei uskalla tai voi tuollaista sanoa. Tai no, kun höpöttelin kerran unelmistani eräälle tutulle, hän sanoi heti: älä lähde, en halua että olisit niin kaukana.