Olen nyt käynyt keskusteluja parissa eri suunnassa tulevaisuudestani töiden teossa.

Keskustelin yhden rekryfirman edustajan kanssa, tai oikeastaan se oli ns ilkeämpi työhaastattelu, josta tiesin heti perään, ettei siitä tule mitään. 4viikon päästä tuli sähköposti, että kiitos ei.

Keskustelin toisen vastaavan henkilön kanssa toisesta duunista, johon kaikki kolme osapuolta todettiin, etten ole sitä mitä haetaan.

Keskustelin sitten kolmannen vastaavan henkilön kanssa, mikä johti keskusteluun myös työnantajan edustajien kanssa. Kaikki tuntui tässä menevän ihan ok, ja tosiaan kaikki riippuu siitä, että minkälaisia muut hakijat sitten ovat. Mutta kun taas tuntuu kestävän, taitaa sekin kuihtua kokoon.

Juttelin sitten entisen esimieheni kanssa, ja hän kehotti odottamaan vielä hetken nykyisessä paikassani, että kyllä se ura sitten urkenee taas etiäpäin. Olen tähän asti luottanut siihen, että olen hyvä tyyppi ja tässä firmassa on minulla tulevaisuutta.

Sitten juttelin vielä nykyisen esimieheni kanssa, ja sitten todella alkaa tulla seinä vastaan. Eli ei käytännössä ole mitään työnkuvankehityssuunnittelua. Sittenkin olen putoamassa/pudonnut kuiluun, johon en halua jäädä. Vai olenko? Annanko periksi? Jaksanko katsoa vielä sen vuoden?