... on ehdottomasti Talouselämän Pekka Seppänen. Eilisessä lehdessä oli jälleen aivan loistava kolumni.

Miksi ihmiset eivät osaa sanoa ei? Ehkä he pelkäävät haukkuja...

Jos olisin eduskuntavaaliehdokas, väittäisin, että saisin Pekalta ääneni. Monta kertaa työyhteisössä olen saanut kummallisia katseita niin pomoilta kuin kollegoiltani sanomalla Ei.

Kun entinen esimieheni muutama vuosi sitten kommentoi tästä ein sanomisesta siirtyessäni muihin tehtäviin edellisten alaisteni kuullen, että "kyllä sinä vanhemmiten vielä opit tottelemaan auktoriteetteja". Tilanne koski tapausta, jossa esimieheni oli saanut omalta pomoltaan käskyn laajentaa projektin sisältöä tuplaksi antamatta kuitenkaan lisäaikaa (päinvastoin halusivat kiristää) tahi kasvattanut tiimin kokoa.

Joskus kesätöissäni sain haukut ei-linjaesimieheltä asiakkaiden kuullessa sanottuani ei. Linjaesimieheni tuki minua kuullessaan tapauksen, ja tämä minut haukkunut henkilö pääsi isompien pomojen puhutteluun useiden tällaisten tapausten vuoksi.

Ainoa paikka, missä vältän todellakin ei:n sanomista, on tanssipaikka. Pakit eivät kuulu ohjelmistooni, tosin hyvästä syystä niitäkin annan (yksi vakipakitettava, on nolannut minut lattialla niin monta kertaa, humalaiset, kun olen istumassa).

Ääripäitäkin on näissä Ei:n sanojissa. Eräs entinen kollega kielsi aina kolmasti ennenkuin alkoi ajattelemaan oikeasti asiaa. Monet lopettivat viimeistään toisen kohdalla, minä sain useimmiten tahtoni lävitse (enhän voi pyytää mitään väärää!). Olen oppinut tämän käytöksen vanhemmiltani: Isäni sanoi aina kaikkeen ensin ei. 99% tapauksista sain hänet taivutettua puolelleni. Äitini taas pyysi ensin perustelut pyyntööni, ja hänen kieltonsa oli lakini.

Ja todellakin noita jees-jees-henkilöitä inhoan, ja valitettavasti työssäni olen joutunut muutaman liian myyjä-henkilön kanssa tekemisiin, eli konsultti, joka kaikkeen sanoo että onnistuu. Sitten puoli vuotta pallotellaan asioita, kun tarkemmin selviteltynä ei onnistukaan. ARGH!

Summa summarum: harkittu ja perusteltu ei on hyvä, harkittu ja perusteltu kyllä on hyvä. Muut vastaukset minä tyrmään...